Mindfulnessin taustalla on buddhalainen oppi pysymättömyydestä ja itseydettömyydestä, joka tulisi oivaltaa. Tämä sotii esimerkiksi sellaista länsimaista käsitystä vastaan kuin itsetunto. Länsimaisten ihmishoitotieteiden yhteistyö buddhalaisuuden kanssa vaatii laajempaa keskustelua elämänfilosofian merkityksestä aiemmin uskontoneutraaleina pidetyille hoitotieteille.Lue Raimo Kuismasen asiantunteva ja mielenkiintoinen buddhalaisen meditaation ja länsimaisen psykoterapian kohtaamisesta kokonaisuudessaan tästä linkistä
Oliko idän viisaiden lahja länsimaille muutakin kuin terapian tekniikka?
Mindfulnessia voidaan pitää yhtenä keskeisenä buddhalaisuutta ja ihmishoitotieteitä kiinnostavana ilmiönä. Asiayhteydestä riippuen mindfulnessilla on eri merkityksiä. Alkuperältään se on osa laajaa buddhalaista mielen harjoittamisen ajatusperinnettä, jonka päämäärä on kärsimyksen analyysi ja sen hoitaminen. Sitä pidetään koko olemusta koskevana tietoisuutena nykyhetkestä. Huolellinen tarkkaavaisuus mielen ja kehon kokemuksille auttaa saamaan selville niiden todellisen luonnon osin irrottautumalla ehdollistuneista reaktioista niihin. Käsitys pysyvästä ja itsenäisesti olemassa olevasta minuudesta on illuusio, josta tulee päästä eroon, ja tässä mindfulness on apuna. Tavoitteena on siirtyminen älyllisen tietämisen ja normaalin havaitsemisen tuolle puolen buddhalaisen viisauden entistä intuitiivisempaan kokemiseen.
Olenko vai virtaanko? Mindfulness keskuudessamme
