Kristus ja Buddha - Valaistuminen

Kristuksen kärsimys
"Se on täytetty"

Pitkäperjantai on tullut iltaan, Jeesuksen kuollut ruumis on otettu alas ristiltä ja pikaisesti voidelty armeliaiden naisten toimesta hyvänhajuisin voitein, kääritty kääriliinoihin ja pantu kalliiseen Josef Arimatialaisen omistamaan uuteen kalliohautaan. Kiire on ollut sillä sapatti alkaa, kun kolme tähteä näkyy taivaalla.

Näin päättyi Jeesus Nasaretilaisen maallinen vaellus noin 2000 vuotta sitten.

Jatkamme Buddhan elämän ja opetuksen tutkistelemista illan rauhassa ja seesteisessä ilmapiirissä hengellinen laulu mielessämme

Suuri Rakkauden meri

Suuri rakkauden meri syntisille aukeni: Elon Herran pyhä veri Golgatalla virtaili.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla! Karitsalle kiitos soi!

Sitä suurta rakkautta ei voi kielin kertoa. Taivas yhtyy kiitoksehen pelastuksen voitosta.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!

Isän sydän syntisille Golgatalla aukesi. Elon virrat voimakkaasti sydämihin vuotavi.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!

Katso, puolehen Veriyljän, raskaan taakan kantajan. Oven aukaisi Hän taivaan, poisti tieltä syyttäjän.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!


Musiikkivideo Suuri rakkauden meri


Buddhalla meni paljon paremmin.
Hän syntyi kuninkaalliseen sukuun korkealla Himalajan kauniissa vuoristomaassa nykyisen Nepalin rajamailla. Lapsesta asti häneen kiinnitettiin huomiota ja kaikenlaiset merkeet ja enteet kertoivat hänen omaisilleen ja sukulaisilleen ja naapureille, että tässä kulkee erityinen mies.

Elämänsä aikana jo hän oli juhlittu opettaja, jota tultiin kaukaa kuulemaan ja kun aika tuli lähteä tästä elämästä, hautajaiset olivat juhlavat.

Paljon paremmin kuin Nasaretin puusepän pojalla, jonka lähes kaikki hylkäsivät, joka julmasti teloitettiin ja nopeasti haudattiin, että kunnon kansa pääsisi viettämään sapattia Jumalan tahdon mukaisesti.

Sanskriitiksi hänen nimensä Gautama Buddha kirjoitetaan सिद्धार्थ गौतम बुद्ध

Shakya heimon prinssiksi hän syntyi hindulaisille vanhemmille Kapilavastan kaupungissa 563 ennen Kristuksen syntymää. Ihmiselle annetut 80 vuotta kunniallisesti elettyään kuoli rauhallisesti vuonna 483 eKr.

Raamatun ihmisiin verrattuna Buddhan aikalaisia ovat mm. profeetat Jeremia ja Hesekiel Israelin kansan pakkosiirtolaisuuden ajan tuntumassa.

Jeesus oli 30 - 35 vuotias kun Hänet teloitettiin - siis parhaassa miehen iässä aivan kesken kaiken ja vain kolme vuotta kestäneen julkisen toiminnan jälkeen.

(Mukavaa tuo vanhan Intian kieli meille suomalaisille - Siddharthan äidin nimi on helppo muistaa, kuningatar Maha Maija ja häntä kasvatti äidin sisar, täti Maha Pajapati.)

Shakyan ruhtinas, Siddharthan isä kuningas Śuddhodana halusi pojastaan tulevan mahtavan ruhtinaan ja tahtoi suojella nuorta poikaansa kaikin tavoin maailman pahuudelta ja kärsimykseltä. Buddha sai varttua näin norsunluu-tornissa kaukana ihmisten kärsimyksestä, ja isä viisaasti suojeli häntä myös uskonnolta.

Pojan saavutettua 16 vuoden iän kuningas isä järjesti hänelle vaimoksi prinsessa Yasodharān. Nuori pari sai yhdessä pojan. Vuonna 534 eKr syntynyt poika sai nimekseen Rāhula. Hän on Buddhan ainoa jälkeläinen. Hänestä kasvoi isänsä oppilas ja arvostettu elämänfilosofian opettaja, mutta hän kuoli ennen isäänsä.

Buddha hallitsi vaimonsa, prinsessa Yasodharān kanssa 29 vuotta syntymäkaupunkiaan Kapilavastua.

Arkeologit ovat löytäneet todisteita siitä, että Kapilavasu olisi sijainnut nykyisen Nepalin rajalla paikassa, jossa nykyään on pieni alle 6000 asukkaan kaupunki Tilaurakot.

Siddhartha ei hallinnut Kapilavastaa vaan eli siellä prinssinä (korjaus edelliseen viestiin) eläen vaimonsa ja poikansa kanssa ylellistä elämää hovin rikkauksien keskellä suojassa maailman pahuudelta. Näin hänen elämänkertansa kertovat.

Kaikki muuttui eräänä päivänä, kun 29 vuotias prinssi halusi lähteä palatsista katsomaan Kapilavastan tavallisia ihmisiä. Hän sai käyttöönsä vaunut ja ajajan ja isä laittoi tietenkin joukon sotakuntoisia miehiä hänen turvakseen.

Ensimmäinen erikoinen näky, johon Siddharthan katse kiinnittyi, oli vanhus. Vaunujen ohjaaja nimeltä Channa selitti, että jokaisen ihmisen osana on vanhentua tällä tavoin.

"Opintomatkoillaan" kansansa pariin hän näki sitten ensi kerraan sairaan ihmisen, ohitti mätänevän ihmisen ruumiin ja näki elämänilot kieltävän askeetikon.

Kaikki tämä hänelle uusi ihmiselämän puoli sai Siddharthan hyvin murheelliseksi eikä hän enää viihtynyt isänsä upeassa kodissa.

Prinssi Siddhartha tajusi, että myös hänen osanaan oli vanhentua, sairastua ja kuolla - asioita elämästä, joita hänen isänsä oli pitänyt visusti salassa pojaltaan.

Hän päätti kerta kaikkiaan luopua kaikesta, vaimostaan, pojastaan, isänsä hovista ja vauraudesta. Yön hiljaisuudessa hän nousi rakkaan valkoisen ratsunsa Kanthakan selkään ja ottaen seurakseen vain hovin vaunujen ajajan Chantakan lähti palatsista. Buddhalaiset kertomukset sanovat, että jumalat hiljensivät komean ratsun kavioiden äänen, niin ettei kukaan kuullut tämän lähtöä.

Ylitettyään Anoma-joen prinssi Siddhartha astui jalon ratsunsa selästä alas, ja pakotti Chantakan palaamaan palatsiin ja viemään hänen vaatteensa, aseensa ja hiuksensa takaisin Kapilavastuun.

Buddhalainen perinne kertoo, että Kanthaka oli ollut prinssin lempihevonen, vetänyt hääparin vaunuja ja ollut kaikessa ratsastuskilpailussa ja muussa aivan erinomainen. Ero isännästä oli liikaa, ja Kanthaka kuoli murtunein sydämin pian sen jälkeen, kun Siddhartha oli jättänyt maallisen elämän taakseen ja ryhtynyt askeetikoksi Anoma-joen tuolla puolen.

Perinne kertoo edelleen, että suruun kuollut Kanthaka syntyi uudelleen tähän maailmaan ja hänestä tuli hindulainen oppinut, brahmin. Näin jälleensyntyneenä entinen heppa kohtasi isäntänsä ihmisenä, ja löysi tämän opetuksen kautta myös itse valaistuksen.

Tässä kuvassa näet Lontoossa British Museumissa säilytetyn taideteoksen, jossa prinssi Siddhartha jättää Anuma-virran varrella jäähyväiset hevoselleen Kanthakalle ja ystävälleen Chantakalle. Kuvassa näkyvä taideteos on ajoitettu toiselle vuosisadalle jälkeen Kristuksen syntymän eli alkukirkon aikaan.


Tämä kuva on 800-luvulle jKr ajoitettu taideteos Borobudurista Javan saarella Indonesiassa. Siinä kuvataan keskellä, kuinka prinssi Siddhartha leikkaa päänsä kaljuksi. Oikealla seisoo jalo ratsu Kanthaka. Palvelijat pitävät käsissään hänen kruunuaan, miekkaansa ja jalokiviaan, jotka hän palautti isänsä kotiin.


ASKETISMI
Muistamme toki, että myös nuori Martti Luther jätti kaiken taakseen ja lähti munkiksi Erfurtin augustinolaisluostariin.

Prinssi Siddhartha kulki nyt jalan vanhaan ja kunnianarvoisaan Rajgirin kaupunkiin ja alkoi elättää siellä itseään kerjäläisenä, anoen almuja kaupungin kaduilla. Biharin maakunnassa oleva Rajgir oli Madaghan kuningaskunnan pääkaupunki.

Kuningas Bimbisaran miehet kuitenkin tunnistivat Siddharthan ja veivät hänet hallitsijan luo. Tämä tarjosi hänelle valtakuntansa kuninkuutta. Köyhyyden valan ottanut Siddhartha kieltäytyi, mutta sanoi tulevansa ensimmäiseksi vierailemaan Madaghassa saatuaan valaistuksen.

Rajgirissa sijaitsee tänään Vishwa Shanti Stupa, Maailman Rauhan Pagoda, joka on yksi maailman 80 "rauhan pagodasta" Seutu on Intian buddhalaisuuden suuria keskuksia Biharan maakunnassa.

Katso kuvaa kauniista Rajgirin Shanti Stupa pagodasta

Jätettyään Madaghan kuninkaan tarjouksen Siddhartha löysi Rajgarhan kaupungin läheltä hindulaisen erakon ja joogan opettajan nimeltä Alara Kalama. Häntä pidettiin aikansa parhaana opettajana.
Muistamme, että Siddharthan isä oli pitänyt huolen, ettei hänen poikansa saa uskonnonopetusta kotona eikä koulussa. Joidenkin aikamme suomalaisten huoli uskonnonopetuksen vahingollisuudesta kasvavalle nuorisolle ei siis ole aivan uusi keksintö!

Vaan ihminen tahtoo miettiä syntyjä syviä ja kohdata jotain itseään suurempaa, sitä ei voi edes peruskoulu estää.

Siddhartha oli niin etevä oppilas, harjoittaen asketismia ja mietiskelyä, että Alara Kalama olisi tahtonut tehdä tästä seuraajansa.

"Sinä olet nyt sama kuin minä, välillämme ei ole eroa. Pysy luonani ja opeta kanssani oppilaitani"

Mutta Siddhartha ei ollut tyytyväinen saamaansa opetukseen ja lähti erakon luota etsimään parempaa ymmärrystä.


Jainismi
Hänen seuraava opettajansa oli Udaka Ramaputta. Tämä oli jainistinen munkki ja erakko, joka opetti joogaa ja meditointia.

Jainistit, jaina dharma, on intialainen uskonto, joka korostaa väkivallattomuutta ja kaiken elävän omaa arvoa. Sitä pidetään eräänä maailman vanhimmista uskonnoista, jonka juuret ovat Intian varhaisessa historiassa.

Kunnioittamalla elämää, välttämällä kaikkea väkivaltaa ja hillitsemällä itsensä jainistit tahtovat vapautua karman lain kierteestä ja jälleensyntymisen loukusta.

He ovat pieni vähemmistö tämän päivän Intiassa, arviolta 4.2 miljoonaa ihmistä kuuluu nykyään jainisteihin. (Pikku porukka, hiukka vähempi kuin suomalaisia maailmassa) Jainistien parissa lukutaito on Intian korkein ja heidän ikivanhat kirjastonsa ovat maan arvostetuimmat.

tässä kuvassa on ehkä vuonna 1612 tehty veistos, jossa istuu miettimässä Jina Rishabhanatha - ensimmäinen Jainistien tirthankara eli opettaja.


Ruumiin kuolettaminen
Buddhalaisen perinteen mukaan sen enempää paras hindu opettaja Alara Kalama kuin Siddharthan syvälle mietiskelyyn ohjannut jainistien Udaka Ramaputta eivät kyenneet viemään häntä perille opinnoissa.

Näin heidän kertomaperinteensä asettaa buddhalaisuuden Intian uskontojen perspektiiviin, väittäen että he ovat muinaisia jainistejakin syvällisempiä ja ohittaneet sitä ennen hindujen saavuttaman tason.

Siddharthasta tuli varsinainen fundamentalisti ja fanaatikko asketismissa. Ystäviensä Kaundinyan ja tämän seuralaisten kanssa he alkoivat todella kurittaa lihaansa. Kayndinya oli tullut tunnetuksi Veda kirjallisuuden erinomaisena osaajana. (Hindulaisuuden neljä pyhää kirjoituskokoelmaa).

Siddhartha söi päivässä vain yhden kasvinlehden tai yhden pähkinän.

Tällainen dieetti ei kovin kauas kanna, kyllä siinä varmaan kiloja putoaa, ja ollessaan peseytymässsä joessa Siddhartha kaatui sinne ja melkein hukkui.

Oli aika tarkistaa kurssia. Asiaa pohtiessaan hänen mieleensä tuli koti ja isä, kuinka hän oli lapsena seurannut kylvökauden käynnistämistä.

Tämä iloinen muisto johti hänet mitä buddhalaiset kutsuvat Dhyāna mietiskelyyn.

Tässä mietiskelyssä buddhalainen etääntyy mielensä arkisista piirteistä ja saavuttaa näin mielen tasapainon, jota ne eivät häiritse. Kyseessä on siis edelleen tänään buddhalaisuudessa vaikuttava meditaation tyyli, jonka juuret perinne löytää Siddharthan oivalluksesta maanviljelystä.

Jos haluat syvemmin tutustua budhhalaisen Dhyana mietiskelyn tunnistamiin tasoihin, löydät niiden tarkan kuvauksen Pāli kaanonista, palin kielellä Tipitaka, eli kolme koria (joissa kirjoituksia pidetään). Kaanon on länsimaisten Buddhasta kiinnostuneiden suosiman Theravada tradition kirjoitusten kokoelma.
Kolmesta korista
Vinaya Pitaka - antaa munkkien ja nunnien elämänohjeita
Sutta Pitaka - sisältää Buddhan käymiä keskusteluja
Abhidhamma Pitaka - sisältää Theravada perinteen filosofiaa ja psykologiaa

kyseessä on buddhalaisuuden perustaviin asioihin kuuluva kirjallisuus josta tarkemmin esimerkiksi tässä linkissä 


KESKITIE
Oman kokemuksensa perusteella Siddhartha ymmärsi nyt, että Dhyana mietiskely on tie, polku, mutta äärimmäinen asketismi ei vie perille.

Näin hän löysi buddhalaisuudelle niin keskeisen käsitteen "Keskitie", sanskriitiksi madhyamā-pratipad.

Tällä tiellä vältetään toisaalta Siddharthan lapsuuden kodin ruhtinaallinen ylellisyys ja toisaalta vaarallinen itsensä kuolettaminen äärimmäisen asketismin tiellä.

Mihin kultainen keskitie sitten ihmisen vie Gautama Buddhan mukaan?

Vapauteen.

Lestadiolaisuudessa muistamme Lapin tytön Millan, jonka yksinkertainen kertomus armosta oli rovastin valaistumisen hetki.

Nyt 35 vuotias Siddhartha oli paastonnut itsensä hyvin nälkäiseksi ja heikoksi. Silloin hänen luokseen tuli läheisestä kylästä tyttönen, Sutjata nimeltään, jolta hän otti vastaan maitoa ja riisipuuroa. Koska outo mies oli niin jotenkin läpinäkyvän heikko, tämä luuli kyseessä olevan hengen, joka oli täyttänyt hänen toiveensa.

Gautama oli niin otettu tytön kohtaamisesta, että istahti Bodhi-puun juurelle vannoen, ettei siitä enää lähde, ennen kuin löytää totuuden. Hänen ystävänsä Kaundinya tovereineen katsoi miehen pettäneen asketismin sopimuksen, ja jättivät hänet sinne.

49 vuorokautta Siddharthan kerrotaan istuneen tuon puun alla mietiskellen. Sitten hän sai Valaistuksen.

Tämä tapahtui paikassa, jota nykyään kutsutaan nimellä Bodh Gaya Intian Biharin maakunnassa. Siellä on upea Mahabodhi temppelien ryhmä ja kohde on buddhalaisuuden tärkeimpiä pyhiinvaelluspaikkoja.

2011 otetussa kuvassa näet siellä olevan Buddhan patsaan ja puistokäytävän varrella istuvia kerjäläisiä


Mahabodhi temppeli
Tärkein buddhalaisuuden neljästä pyhiinvaelluskohteista, Mahabodhi temppeli on keskellä vilkasta intialaista asutusta.

Tässä kuvassa on vuonna 1810 maalattu kuva pyhäköstä Bodh Gayasta, jossa on Bodhi puu ja sen juurella pieni pyhäkkö muistuttamassa Gautaman 49 vuorokauden istumisesta puun juurella.

Paikka on erittäin vanha, siinä oli aiemmin kuuluisan Ashokan ruhtinaan tekemä vastaavanlainen pyhäkkö 200 luvulta ennen Kristuksen syntymää.

Tässä kuvassa näet upean Mahabodhin temppelin. Mittakaavaa sille antaa rakennuksen juurelle polvistuneet kaksi sahramin värisiin kaapuun pukeutunutta kaljupäistä munkkia.